sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lentäminen koiran kanssa

Uudessa lähipuistossa ihmettelemässä.
Täällä sitä nyt ollaan! Mauno selvisi lentomatkasta hienosti. Kuten tapanani on, kerron nyt kohta kohdalta miten asiat etenivät.

Saavuimme lentokentälle reilu pari tuntia ennen lennon lähtöä, kuten Finnairilta oltiin lippujen varauksen yhteydessä suositeltu. Minulla oli matkalaukku, rinkka, reppu ja kangaskassi, sekä iso koiran matkaboksi ja koira mukana, joten saattaja tuli tarpeeseen. Otimme heti parkkipaikalta kärryn, jolla tavarakasan kuskaaminen onnistui edes hieman helpommin.

Kävin ensimmäiseksi check-in-tiskillä lähettämässä omat laukkuni koneeseen. Tiskiltä sain samoin tein mukaani virkailijan, jonka kanssa menimme hakemaan koiran ja boksin (jotka odottelivat sivummalla saattajakaverini kanssa). Tässä vaiheessa sanoin kaverilleni kiitokset ja heipat, ja lähdimme virkailijan ja Maunon kanssa kohti erikoismatkatavaroiden aluetta.

Mukanani tallustanut (ja kärriäni ystävällisesti työntänyt) virkailija soitti paikalle turvatarkastajan, joten odottelimme pari minuuttia erikoismatkatavaroiden jättöpisteellä. Paikalle saapuessaan turvatarkastaja pyysi minua kasaamaan boksin, joka oli tässä vaiheessa siis vielä kahtena kappaleena. Mauno meni kesken kasauksen boksiin istumaan, sitä taisi jo vähän jännittää ihmisvilinä ja outo tilanne. Koira piti kuitenkin ottaa vielä boksista pois tarkastuksen ajaksi. Tarkastus oli siis lähinnä kopassa olevien peitteiden nopea pölläytys. Sitten ei muuta kuin koira takaisin koppaan, ovi kiinni ja koira bokseineen päivineen suljetun oven taakse. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että unohdin kiinnittää vesikupin, mikä jäi tietysti harmittamaan. Eipä siinä auttanut kuin lähteä turvatarkastusta kohti ja odottelemaan koneeseen pääsyä.

Varsovan päässä kävin ensin hakemassa laukut hihnalta ja lähdin vasta sitten etsiskelemään Maunoa. Kärry toimi jälleen oivana apuvälineenä. Saapuvien matkatavaroiden vieressä päivysti kaksi miestä, jotka vaikuttivat kuuluvan henkilökuntaan. Toisen heistä värväsin saattelemaan minut koiran luo, sillä itselläni ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, minne koirat lennon jälkeen toimitetaan. Marssimme koko matkatavara-alueen läpi aivan toiseen päähän, jossa jonkinlaisen erityismatkatavara-hässäkän luona ehdin ihan pienen hetken odottaa. Yhtäkkiä virkailija kysyi, että "Onko tuo sinun koirasi?" ja olihan se! Portin taakse oli ilmaantunut tutunnäköinen boksi, joka "That's my dog! He's mine!" hihkuntani jälkeen työnnettiin porttien sille puolelle, jossa itse seisoin.

Mauno ei heti suostunut tulemaan kopasta ulos, vaan jouduin purkamaan boksin, ennen kuin sain koiran nostettua syliin. Nakkiparka oli selvästi vähän järkyttynyt matkasta, eivätkä jalat oikein kantaneet. Koppa oli kuitenkin kuiva, joten mitään ei koirasta ollut ulos tullut matkan aikana. Järkytyskin meni nopeasti ohi ja isäntäihmistä odotellessamme Mauno joi, söi herkkuja ja haukkui kumeasti ilmeisen epäilyttävälle uniformupukuiselle miehelle, joka kehtasi kävellä ohitsemme kysymättä lupaa Suurelta Mäyräkoiralta.

Kaikkiaan lento meni siis hyvin, eikä edes vatsa mennyt sekaisin stressin määrästä huolimatta. Huolellisella boksiin totuttelulla oli varmasti positiivinen vaikutus matkan sujumiseen, ja täällä uudessa kodissa Mauno on edelleen nukkunut yönsä lentolaatikossaan. Sekä Suomessa että Varsovassa saimme kentällä paljon hymyjä ja katseita, mutta henkilökunnan lisäksi kukaan ei kehdannut tulla höpöttelmään. Ehkä hyvä niin, Mauno sai ainakin rauhassa valmistautua lentoon ja toipua lennon päätteeksi.

Saimme kehuja sopivan kokoisesta boksista, joten ilmeisesti ihmiset yrittävät usein lennättää koiriaan liian pienissä laatikoissa. Toki iso boksi oli hankala kuljetettava, mutta Maunolla oli siinä hyvin tilaa, mikä varmasti lisäsi turvallisuuden tunnetta. Mitään papereita meiltä ei kysytty missään vaiheessa, vaikka passi oli toki mukana. Puolan päässä kysyttiin (ohimennen) kahdesti, mistä maasta olemme tulleet, mutta pelkkä "Finland" riitti eikä papereita tarvinnut näyttää.

Lähipäivinä voisin kertoa siitä, miten elomme täällä Varsovassa on lähtenyt sujumaan.

2 kommenttia:

Riitu ja Tuula kirjoitti...

Miewn ihmeessä sinne?

Liisa kirjoitti...

Riitu ja Tuula, isäntäihmisen töiden perässä :)