Lokoisaa Koiranpäivää!

Tänään 24.4. on kuulemma Koiranpäivä. Hyvää Koiranpäivää sitten vaan koko meidän porukalta!

Lisätietoa Koiranpäivästä Kennelliiton sivuilta.

Meillekö mäyräkoira?

Olen viime aikoina kuullut monesti Maunoa rapsutelleilta tutuilta ja tuntemattomilta sanat "Pitäisiköhän meidänkin ottaa tämmöinen!" Tässä mietteitäni siitä, millainen mäyräkoira mielestäni on ja mitä pitää huomioida, jos halajaa mäyräkoiran omistajaksi:

1) Mäyräkoira on aktiivinen metsästyskoirarotu. Vaikka monet mäyrikset jahtaavatkin lähinnä jääkaapille kävelevää omistajaansa tai jäljittävät parasta nukkumapaikkaa sohvalla, on syvällä geeniperimässä metsästyskoiran sielu. Mäyris vaatii aktivointia, ja jos sallittua tekemistä ei ole tarjolla, energia purkautuu jotenkin muuten. Koiralle täytyy keksiä tekemistä silloinkin, kun itseä ei huvittaisi tai kun töissä on ollut pitkä ja ikävä päivä. Etenkin pentuna ja teini-iässä koira kuin koira tarvitsee paljon puuhaa, vanhemmiten riittää vähempikin touhuilu.

2) Mäyräkoira on hyvä lenkkikaveri. Hieman yksilöstä ja tottumuksesta riippuen mäyräkoira on reipas lenkkikaveri, joka jaksaa lyhyehköistä jaloistaan huolimatta painella helposti tunnin ja toisenkin. Mauno ei mielellään kävelisi sateella tai jos maa on kovin märkä, mutta määrätietoisella suostuttelulla lenkkeily onnistuu kaikilla keleillä. Tiedän olevan myös jokasään mäyräkoiria!

3) Mäyräkoira on älykäs, mutta ei välttämättä halua miellyttää. Tapaamani mäyräkoirat ovat pääsääntöisesti olleet älykkäitä. Ne oppivat helposti, niin hyvässä kuin pahassakin; Huomaamattaan voi opettaa koiralle paljon sellaista, mitä ei toivoisi sen osaavan! Mäyris ei kuitenkaan odota ohjeita samaan tapaan kuin vaikka osa noutajista, vaan osaa toimia myös itsenäisesti ja testaa usein, voisiko käskyt ja ohjeet kiertää tai jättää huomiotta.

4) Mäyräkoira on suuri koira pienessä paketissa! Mäyräkoira, kuten kaikki muutkin koirarodut, pitää sosiaalistaa ja kouluttaa, jotta sen kanssa on helpompi elää. Vaikka mäyris on pieni ja hauskan näköinen, sitä pitää kouluttaa johdonmukaisesti. Hyvin pidetty mäyräkoira on maailman mainioin koirakaveri, joka saa vieraat huokailemaan ihastuneina "Pitäisiköhän meidänkin ottaa tämmöinen!" ;)

Vai mitä mieltä olette te muut arvoisat mäyrisbloggaajat :)?

Sri Lankan koirat

At first, it seems that there are some readers who are not Finnish. Leave a comment if you would like me to write also in English. Thanks!

Isäntä- ja emäntäihminen matkasivat kahdeksi ja puoleksi viikoksi päiväntasaajan tuntumaan Sri Lankaan. Kiersimme seitsemän kaupunkia tai kylää ja näimme paljon koiria. Kokemukset ovat omiani eivätkä perustu tutkimuksiin tai tilastoihin. Jos olet kovin herkkä, kannattaa lukea harkiten.

Ensimmäinen asia joka tulee mieleen Sri Lankan koirista on se, että niitä oli paljon ja suurin osa oli huonossa kunnossa. Jokaisella rannalla, kadulla ja kylässä kulki paljon koiria, joista osasta joku ehkä piti huolta, mutta pääsääntöisesti koirat tuntuivat olevan oman onnensa nojassa. Ja siltä ne myös näyttivät; Monet koirista olivat laihoja ja osalla ei ollut enää lainkaan turkkia, koska loiset ja taudit olivat tehneet tehtävänsä. Osalla oli erilaisia vammoja, esimerkiksi "kolmijalkaisia" koiria näkyi paljon. Monelle nopea kuolema olisi ollut armollisin vaihtoehto.

Kyyneliin asti minut liikutti erään pienen vuoren huipulla asuva koirapari. Pariskunnan narttu oli satuttanut toisen takajalkansa, ja se roikkuikin lonkasta asti ikään kuin irtonaisena. Surullisinta oli, että nartulla oli pennut vatsassa. Turistit todennäköisesti ruokkivat tätä koiraparia ja itsekin annoin uroskoiralle vettä. Uros myös laskeutui välillä alas kylään kenties hakemaan ruokaa, mutta narttu ei kovin ketterästi kiivennyt kolmella jalalla.

Emokoira tuli luoksemme häntää heiluttaen, mutta arasteli kameraa. Kuvasta näkyy, että toinen takajalka kääntyy vartalon alle ihan miten sattuu.

Vaikka yritin ajatella, etteivät nämä koirat paremmasta tiedä, niiden surulliset silmät jäivät lähtemättömästi mieleeni. Niillä on geeneissä luottamus ihmiseen, mutta kukaan ei hoivaa eikä auta niitä. Kukaan ei päästä niitä pois kärsimyksestä joka johtaa vääjäämättömään kuolemaan. Voi vain toivoa, että jos ja kun Sri Lankaan alkaa virrata enemmän turisteja, helpottuu myös koirien elämä. Turistit eivät voi koiria auttaa, mutta ehkä paikalliset huomaavat etenkin länsimaalaisten turistien arvostavan koirien inhimillistä kohtelua.

Kaiken kurjuuden vastapainoksi näimme myös lemmikkikoiria, jotka saivat juosta ja leikkiä vapaina rannalla ja sattuipa erääseen yöpaikkaan ihan oikea mäyräkoirakin! Se huimapää kurkisteli kaiteen välistä vaikka pudotusta oli monta metriä.