Kuulumisia ja kertomus pelottomasta ketusta.

Nuuskutinuus kaikille, on taas piiitkästä aikaa aika kertoa Mauno-nakkisen kuulumisia! Arki on rullannut raiteillaan ja joulu tekee tuloaan. Emäntäihminen lomailee, koska työsuhde on päättymässä. Tulevaisuus on suuri ja häilyvä kysymysmerkki, elämme siis jännittäviä aikoja :)

Isäntäihmisen studiokuvauksen tuotoksia.

Yhtenä päivänä jouduimme jännään tilanteeseen, kun ihan tässä kotikulmilla törmäsimme pelottomaan kettuun! Kettu jolkotteli vastaan hiekkatietä pitkin ja tuli kohti koiraa. Jouduimme väistämään penkalle, sillä en missään nimessä halunnut koiran ja ketun ottavan yhteen. Mauno tietysti ulisi ketulle raivoissaan, mutta kettu tuntui vain innostuvan älämölöstä ja tuli parhaimmillaan varmaan metrin päähän. Loppujen lopuksi onnistuimme kiertämään ketun ja hipsimme reippain askelin vastakkaiseen suuntaan kettua silmällä pitäen. Tilanne tuntui tosi erikoiselta ja kieltämättä vähän pelottavaltakin - oletin ketun nähdessäni, että se tietenkin lähtee kauemmas kun koira alkaa haukkua. Hetkeä myöhemmin näin jäniksen loikkivan metsikössä, joten kenties kettu oli jäniksen perässä ja sen vuoksi käyttäytyi oudosti. Oli miten oli, onneksi ei käynyt kuinkaan.

Meidän piti mennä Maunon kanssa taas keinoluolille, mutta sain edellisenä päivänä tietää, että luolilla pitäisi olla alle vuoden vanha rabies-rokotus. Mauno on rokotettu rokotusohjelman mukaan, joten nyt kolmen ja puolen vuoden iässä edellisestä piikistä on kulunut jo yli kaksi vuotta. Vuodenvaihteessa säännöt kuulemma muuttuvat, joten toivoakseni pääsemme tammikuussa kohtaamaan ketun kontrolloiduissa olosuhteissa :)

Sellaista meille, mitäs teille?