perjantai 27. heinäkuuta 2012

Jossain, joskus, jotenkin.


Joskus tekee mieli painaa pää piiloon...


 ...halata ystävää oikein kovasti...


...laittaa silmät kiinni ja painautua kainaloon...


...hassutella ja hupistella...


...juoksennella villisti...


...nostaa katse kohti aurinkoa...


....ja haaveilla lomasta, rauhasta ja rentoudesta.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Back in business.

Jos luet tätä, et ole todistettavasti hyljännyt Kakkiranttalia pienestä postaustauosta huolimatta :) Kiitos siitä! Täällä ollaan edelleen ja touhutaan koiramaisia juttuja, postailulle ei vain ole syystä tai toisesta jäänyt aikaa. Jotta tästä postauksesta ei tulisi kilometrin mittainen, käyn lyhyesti läpi niitä päiviä jolloin kamera on ollut mukana!


Ylläolevissa kuvissa esiintyy nakkikoira ennen ja jälkeen möksähdyksen. Möksähdys tarkoittaa mököttämisen alkua ja möksähdys tapahtui mökillä, kun nakkikoira joutui kiinni. Syy: Kitusiin kiskotut kananluut ja kalanruodot. Emäntäihminen sai olla taas sydän syrjällään ja tarkkailla, milloin jokin terävä luunpalanen lävistää Maunolaisen mahalaukun. Huoli oli onneksi turha, eikä nakkikselle käynyt kuinkaan vaarallisista eväistä huolimatta. Mökillä oli mukavaa, ja siellä olo lienee viimeinen muisto aurinkoisista päivistä...

Viimeaikoina on satanut. Ja satanut, ja satanut... Aivan kuin koko heinäkuu olisi ollut sadetta. Kun lenkkeily ei kiinnosta nakkia eikä omistajaa, on energiaa hyvä purkaa koirakavereiden kanssa! On koluttu koirarannat ja koirapuistot ja leikitty uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Bichonikaveri Onnin kanssa leikit olivat tuttuun tapaan pölhöjä ja kuvat samaa luokkaa.

Pölhöt osa 1.

Leikkien perimmäinen tarkoitus: Selvittää, kumpi on niskan päällä. Ei selvinne koskaan.

Hetken herpaantuminen, harvinainen  hetki!
Tänään kävimme leikkimässä bokserikaverin kanssa ja ne leikit sujuivat huomattavasti paremmin. Siitäkin huolimatta Mauno meni välillä jäähylle, kun ei ymmärtänyt lopettaa bokserikaverin korvassa roikkumista ajoissa.. Mutta kuka voisi saada mäyräkoiran luovuttamaan? Missään asiassa?

Leikkien ja touhujen välissä mäyräkoira pötköttää emäntäihmisen välittömässä läheisyydessä. Päiväunet muualla kuin kyljessä kiinni eivät ole vaihtoehto. Parempaa stressinlievittäjää kuin jalassa kiinni tuhiseva mäyräkoira ei ole tässä maailmassa. Ilman sitä emäntäihminen olisi menettänyt tolkkunsa jo aikaa sitten...

Aurinkoisempia päiviä kaikille, monessakin mielessä!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kiirettä pitelee!

"Kiirettä pitelee, tyypit!"
Päivät ovat täynnä hässäkkää ja kerrottavaa piisaisi, mutta milloin sitä ehtisi keskittyä postaamiseen?! Palataan taas pian asiaan!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Oi jospa nakkikoiralla ois kesä ainainen.

Kesäpäivien parhaat hetket jäävät usein kuvaamatta. On liian kiire nauttia fiiliksistä, eikä kameraa tule kaivettua esille. Onneksi hetket ja tunnelmat jäävät muistikuviksi mieleen. Tänään Mauno heilutti unissaan häntää, ensimmäistä kertaa (minun nähteni). Se varmaan muisteli toissapäiväistä leikkiä isännän harrastuspaikan nurmikolla; rajaton vapaus ja käpy. Mauno heitteli käpyä selkänsä taakse ja säntäili sen perään, ryömi kyljellään pitkin nurmikkoa ja oli kuin ei olisi aivan ylettänyt käpyyn, vaikka se oli koko ajan kuonon ulottuvilla. Sitten se mönki rakennuksen alle ja palasi hetken päästä mukanaan kongi, joka oli kadonnut juhannuksena. Siitä alkoi uusi, riemukas leikki. Kotimatkalla Mauno nukkui sikeästi eikä kaivannut iltalenkkiä.

Vaikka leikeistä ei kuvia olekaan, tässä muutama otos samalta reissulta.

"Eikö kukaan huomaa, että minua masentaa kun joudun kiinni? Laitan nenän näin ja tuhahdan. Pah!"
"Mamma, jäin jumiin. Voitko laittaa sen kameran pois ja tulla auttamaan. Tässä ei ole mitään hauskaa."
"FREEDOOOOM!"
"Nyt pois alta, tässä on g-voimia pelissä!"
Viikonloppuna pääsemme viimein mökille. Toivottavasti aurinko paistaisi siniseltä taivaalta ja Mauno uskaltautuisi viimein uimaan! Mökin pihapiirissä asustaa kuulemma peloton pupu. Jos kanssabloggarit näkevät alkuviikosta kovasti Maunon näköisen mäyryläisen, jolta pilkistää pupunkarvoja suupielestä, voi sen palauttaa meille. Toivotaan kuitenkin, että pupu ymmärtäisi mennä piiloon nakkikoiran vierailun ajaksi.

Heiluttavatko muiden hauvelit häntää nukkuessaan?

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Keisarin uudet valjaat.

Kuten joku saattaa muistaa, Mauno puri edelliset valjaansa rikki emäntäihmisen ollessa reissussa. Se oli tutussa hoitopaikassa ja valjaat olivat muovikassissa, josta mäyräetsivä oli ne tonkinut ja silmän välttäessä purrut useaan osaan. Edelliset valjaat olivat Jokke-merkkiset y-valjaat, mielestäni ihan mukiinmenevät valjaiksi.

Koira valjaissa inhan talvisessa kuvassa.
Eräässä blogissa pohdiskeltiin mäyräkoiran selän kalkkeumien ja valjaiden käytön yhteyttä. Asiaa pohdiskeltuani ehdin kehittää Maunolle selkään kalkkeumien sarjan ja syyksi tietenkin pannan käytön. Maunolla on lenkkeillessä hyvätkin hetkensä, mutta toisinaan sitä joutuu raahaamaan pois pusikoista ja sen lisäksi se hyvin estottomasti heittäytyy kiinnostavia asioita kohti, jos vain sille tuulelle sattuu. Näissä tilanteissa kaulasta ohjailu on tehokasta, muttei varmastikaan kovin miellyttävää koiran kannalta. Siispä eläinkauppaan ja valjaita hankkimaan.

Uudet valjaat in action.
Mukaan tarttui Topcanis-merkkiset valjaat ja malli on nimeltään Salon. Nämäkin ovat y-valjaat ja kokoa M, sillä S vaikutti aivan onnettoman pieneltä, kun otetaan huomioon mäyriksen massiivinen rintakehä. Tuossa vatsan alla menevässä osiossa on pehmuste ja kaulan ympäri menee mielestäni oikein pätevät heijastimet. Valjaissa on rutkasti säätövaraa ja nämä samat menisivät epäilemättä myös paljon suuremmalle koiralle, toki erilaisilla säädöillä.

Ainoa miinus valjaissa on hieman liian isoksi jäävä ympärysmitta, vaikka valjaat on säädetty pienimpään mahdolliseen kokoon. On toivottavaa ja oletettavaa että Mauno saa vielä hieman lisää massaa, jolloin tämänkin ongelman pitäisi poistua.

Rento istuvuus!
Kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata, ei istuvuus enää vetämistilanteessa ole kovin hyvä. Tuosta rintaosastakaan en ole aivan varma, kuuluisiko rintaremmin olla enemmän kaulan ympärillä? Jos palaa Jokke-valjaiden kuvaan, huomaa, että niissä rintaremmi jää ikään kuin tyhjän päälle, kun se alkaa tuosta rintakehän terävimmästä kohdasta.

Kävellessä löysä rintaremmi aiheuttaa valjaiden keikahduksen sivulle.
Kaikenkaikkiaan valjaat ovat mielestäni oikein hyvät, laadukkaan ja napakan oloiset sekä tukevat. Plussaa hyvistä heijastimista, noiden luulisi näkyvät pimeässäkin. Väriksikin maltoin tällä kertaa valita hillityn mustan, sillä muut vaihtoehdot sininen ja punainen tuntuivat liian... joltain, tylsiltä ehkä.

Ainoa itseäni vaivaava asia valjaissa on tuntuma koiraan. Mauno on ensimmäinen elämässäni ollut koira, joka on ylipäätään omistanut valjaat. Muut ovat kulkeneet koko elämänsä pannat kaulassa ja olen jotenkin tottunut siihen, että koiraa ohjaillaan ensisijaisesti sen päästä. Varsinkin näissä valjaissa hihna kiinnittyy kauas niskasta, joten koira tuntuu olevan jotenkin hankalasti hallittavissa. Eteenpäin mentäessä ei ole ongelmaa, vaan päin vastoin koira kulkee nätisti vetämättä ja sen vauhtia on helppo säädellä pienin elein. Mutta silloin, kun Mauno jää nuuskuttelemaan jotain heinänkortta eikä suostu jatkamaan matkaa, valjaat eivät vain jotenkin toimi! En ymmärrä mihin suuntaan koiraa tulisi vetää. Ylöspäin? Eteenpäin? Ei minnekään :D? Pelkästään äänellä kehottamalla Mauno ei valitettavasti malta jättää herkullisia hajuja kesken, joten huhuilun lisäksi hihnasta vetäminen on lähes välttämätöntä ainakin muutaman kerran lenkin aikana.

Joka tapauksessa olen ollut tyytyväinen hankintaani, eikä Maunokaan valjaita tunnu inhoavan. Jos niitä sopivia ei ole vielä omalle koiralle löytynyt, voin kyllä lämpimästi suositella sovittamaan näitä! Ja huom, tämä postaus ei ole maksettu mainos :D!