Lumi tule jo takaisin!

Nyt esitän vienon, mutta painavan toiveen: Sataisipa lunta. Mieluiten heti. Mieluiten paljon. Tässä kuvia todisteeksi siitä, mitä viime päivät ovat olleet...

Ihan kuin joku tuijottaisi..?

Tyynystä riitti iloa ja puuhaa... ainakin vartiksi.

Leikitäänkö?

Kaikille mäyräkoiraihmisille tuttu: Kärsivä nakki.

Mauno on semmoinen epeli, että aina hereillä ollessaan sillä täytyy olla jotain tekemistä. Tänään ollaan järsitty putkiluuta, leikitty, harjoiteltu tottelevaisuutta, piiloteltu ja etsitty nakin paloja, lenkkeilty irti metsässä... ja saatu raivohepuleita, sekä Mauno että minä. Kaksi perättäistä aamuvuoroa ilman päiväunia virittävät hermoja siihen malliin, että jatkuva lelun tunkeminen syliin, suuhun ja silmään ei ole enää hauskaa. Tunnustan kyllä omat koulutukselliset virheeni, ja tänään lelukori siirtyikin siivouskomeroon ja lattialle jäivät vain luut. Leluihin palataan tästä lähtien vain leikkihetkinä, koska Mauno ei kuitenkaan itsenäisesti leiki oikeastaan koskaan.

Joten pyydän, sekä minun että koiran hermojen puolesta: Lumi, sada pian!


Huom! Jos jonkun hulivilimäykyn omistaja osaa vinkata hyviä rauhoittumisleikkejä/-puuhia, niin täällä otetaan neuvot ilolla vastaan!

Maunon ensimmäinen joulu.

Maunon ensimmäinen joulu on nyt vietetty ja kaikki sujui hienosti :) Nakki vieraili kaikki kyläpaikat läpi isäntäihmisten kanssa ja käyttäytyi vaihtelevasti, mutta pääosin kuitenkin erittäin nätisti. Vähäinen lahjasaalis esitellään myöhemmin, nyt kuvia viimepäiviltä.

Maunon ensimmäinen joulu siis sisälsi tätä:

Poseeraamista...

... ja ulkoilua.

Leikkimistä.

Herkuttelua.

Ketkuilua. (Pääsy sohvalle kielletty)

Nukkumista.

Ja lisää nukkumista.

Hyvää lomaa kaikille lomalaisille! Nyt tuli taas kiire kylään, nakin kera tietenkin :)

Huolia, murheita, harmeja.

Nyt on pienen koiran ja emäntäihmisen elämässä huolia, murheita ja harmeja. Ei mitään kovin vakavia onneksi, mutta kuitenkin.

Huolia ja murheita aiheuttaa Maunolta löydetty tulehdus. Koiruli on ollut oma pirtsakka itsensä, mutta ilmeisesti kylmässä lumihangessa pomppimisen tai kurakeleissä kahlaamisen seurauksena masun alle on mennyt pöpö, ja pisunäytteessä näkyi tulehdus. Mitään muita oireita ei ole ollut - koira syö, leikkii, riehuu, nukkuu, käy reippaasti lenkillä, nostelee jalkaa normaalisti ja pisukin on ollut normaalin väristä - kunnes toissapäivänä valkoiselle matolle jäi koirulin jäljiltä verta :( Mauno sai antibiootin ja tänään verta ei ole onneksi enää tullut. Kyllä säikäytti, vaikka arvelimme ettei syytä suoreen huoleen olisi, koska koira ei muuten vaikuta ollenkaan kipeältä. Antibiootti menee Maunolle ihan hyvin, kolmannella tai neljännellä kerralla.. Mutta suht suosiolla kuitenkin.

Unilla Kalevi-kirahvi kainalossa.

Eilen laitoin Maunolle iltalenkille nutun päälle, koska kylmyys tuskin ainakaan edistää paranemista. Nakkilainen ei ottanut nuttu päällä askeltakaan. Ensin kannoin sen rappukäytävästä kadunvarteen ja lopulta otin koko nutun pois. Ei auttanut nami eikä maanittelu. Totuttelua vaatii, vaikka kyllä Mauno on pienempänä suostunut nuttu päällä kävelemään. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Ehkä tylsä musta neulos oli Maunosta liina tyylitön?

Harmia taas aiheuttaa mikäpä muu kuin tuo ärsyttävä sää. Poissa ovat ihanat lumiset aamukävelyt ja valoisuus. Tilalla vesisade, luihin ja ytimiin tunkeutuva kylmyys, pimeys ja liukkaus. Voi höh! Kunpa edes aattona olisi lunta.

Leikittäiskö? Ovela nakki tipautti lelun nojatuolista sohvalle.

Sellaista meille. Eläinlääkärissä muuten selvisi, että Mauno painaa tällä hetkellä jo 9,7 kiloa! Ja viikon päästä tulee 7 kk täyteen. Saapa nähdä, minkä kokoinen pötkylä pojasta tulee :) Rakenteeltaan on kuitenkin ainakin vielä enemmän sporttinen kuin pönö.

Todella noloa.

Tässä päivänä eräänä tapahtui jotain todella noloa nakin mallisen koiran kanssa. Nyt häpeä on jo hieman helpottanut. Aluksi emäntäihminen vannoi, ettei enää poistu mäyryläisen kanssa kotoa.

Noh, pohjustukseksi, tässä aivan vieressä on leikkipuisto, jonka vieressä on pieni nurmialue. Olemme jo ihan pienestä asti juoksutelleen Maunoa tässä nurmialueella, koska se on mukavasti suojassa, siitä ei pääse helposti tielle ja lähestyvät ihmiset/koirat (joita äärimmäisen harvoin on) ehtii hyvin huomata. Leikkipuistossa toki on kyltti, joka kieltää koirat, mutta emme tietenkään anna Maunon pissiä tai kakkia lähimaillekaan puistoa.

Erään päivälenkin päätteeksi suuntasin taas Maunon kanssa leikkipuiston viereen mukanani iso pallo. Lapset (vieressä on siis koulu) olivat jo palanneet pulpetteihin eikä ketään näkynyt missään. Laskin Maunon irti ja nakki syöksyikin kiltisti pallon kimppuun. KUNNES... puiston viereistä mäkeä lähti huimaa vauhtia laskemaan lapsi pulkan kyydissä. Mauno ei mitenkään voi vastustaa pulkkia, joten se säntäsi lapsen ja pulkan luo. Tilanteen koko kaameus paljastui, kun huomasin mäen päällä koko joukon lapsia valmiina suihkimaan alas rinnettä. Mitään puresmisvaaraa tai muutakaan ei missään vaiheessa ollut, mutta koirulainenpa ei antanutkaan kiinni! Kaikki ne lapset ja pulkat saivat sen aivan sekaisin onnesta ja se juoksi villisti pitkin ja poikin, emäntä perässä kompastellen. Kaikki nakkimallisen koiran omistajat tietävät, että nakin voi pyydystää vain houkuttelemalla, minkäänlaiset vauhdista kiinniotot tai kimppuun syöksyt eivät näiden liukkauden saukon sukulaisten kanssa tule kyseeseen. Tilannetta ei yhtään helpottanut lasten mukana ollut (opettaja?) joka toisteli mäen harjanteella "Ota se koira kiinni!". Mitähän hän mahdollisesti luuli, että yritin siinä hiki hatussa tehdä??

Demonstraatio villisti pinkovasta nakista. Vauhti on niin huima, että kuvakin meni epätarkaksi.

 Ikuisuudelta tuntuneen taistelun jälkeen sain mäyriksen takaisin hihnaan ja raahasin sen kotiin.Tilanne tuntui siinä hetkessä aivan hirveälle, sillä Mauno ei ole koskaan karannut. Jos se on nähnyt lenkillä ihmisiä tai muita koiria, se on pysähtynyt ja odottanut että kytken sen. Tästä tapauksesta on nyt emäntäihmiselle jäänyt pienoinen kammon poikanen ja nakki on pysytellyt tiiviisti narun jatkeena...

Jos muilla on koiriin liittyviä noloja tilanteita, niin niitä saa ja pitää jakaa vertaistueksi kommenttilaatikkoon tai omaan blogiin. Itsekin googlasin tapauksen jälkeen "nolot tilanteet koiran kanssa". Helpotti :)

16 faktaa.

Lauantain kunniaksi 16 faktaa Maunosta ja (pokkari)kuvia tältä päivältä!

Nimi: Jahkkas Ensio, eli ihan Mauno vaan. Tai Mape. Tai Nakki.

Syntymäaika: 9.6.2011

Rotu: Lyhytkarvainen mäyräkoira

Sukupuoli: Uros.

Väri: Musta ruskein merkein.

Köllikkä on ottanut tuolin omakseen. Lattialla pyörivä objekti ei ole järkyttävä pölypallo vaan siili-pehmo.

Koiraperhe: 2 veljeä ja 5 siskoa. Emä ruskea laikullinen ja isä musta ruskein merkein. Pentueessa kaksi mustalaikullista ja loput mustia ruskein merkein. Isä käyttö- sekä muotovalio Suomessa.

Ihmisperhe: Emäntäihminen 23 vuotta ja isäntäihminen muutaman vuoden vanhempi. Perheeseen kuuluu myös leopardigekko Jasso.

Lumisessa metsässä päivälenkillä.

Ruokinta: Kaksi kertaa päivässä nutro choice puppy mini chicken & rice-nappulaa tai vaihtoehtoisesti iltaruokana naudan rustoluu. Lisäksi sekalainen määrä erilaista pureskeltavaa tarjolla.


Ulkoilu: Ulkoilua 3-4 kertaa päivässä, joka sisältää vaihtelevasti koirapuistoilua, koirakavereiden kanssa leikkimistä tai muuten vain vapaana juoksentelua. Ennen Mauno lenkkeili 80% vapaana, mutta nykyään hieman enemmän hihnassa kun lapsia on liikkeellä kera vastustamattomien pulkkien.

Lumessa kahlaaja.

Harrastukset: Olemme käyneet Maunon kanssa näyttelytreeneissä, mutta tällä hetkellä emme osallistu mihinkään ohjattuun toimintaan. Keväämmällä olisi tarkoitus alkaa vetää verijälkeä ja osallistua mahdollisesti johonkin tottistoimintaan, kunhan pääsemme murrosiän yli. Myös näyttelytouhuja jatketaan ja toivottavasti Mauno pääsisi kehään pääsiäisenä.

Pinkoo pinkoo.

Suosikkiasiat: Leikkiminen ihmisten ja koirien kanssa. Rustoluun tuhoaminen. Namien etsiminen. Lumihangessa saukkoilu.

Inhokkiasiat: IMUROINTI! Yksin jääminen. Yksin oleskelussa ei ole ongelmaa, mutta lähdön hetkellä Mauno tirauttaa itkut.

Isoksi venähtänyt sylihauva.

 Lelut: Kaikkein paras lelu on Kalevi-kirahvi, joka on tällä hetkellä jäähyllä. Suurin osa pehmoleluista on tuhottu, Ikean rottalelukin toimii nykyään namikätkönä kun Mauno poisti lelulta jalan ja puolet sisälmyksistä (emäntäihminen poisti loput). Pehmojen lisäksi Maunolla on kongi, aktivointipallo, Canine Genius Leo... ja epämääräinen kasa muuta leikkimiseen kelpaavaa, kuten villasukka.
 

Lumisieraimet.

Nukkumapaikat: Päivisin lattiatyyny, olkkarin matto tai oma nojatuoli. Öisin Mauno nukkuu sängyn alla tai sängyn päätyyn tippuneeseen päiväpeittoon kaivautuneena.

Kielletyt paikat: Sohva ja sänky. Sohvalle hyppää tasaisin väliajoin, sänkyyn ei ainakaan vielä pääse ponnistamaan.

Suosikkiherkku on härkäpuikko... Emäntäihminen huvittui suuresti kun hoksasi mikä se oikeastaan on :D

Yksinolo: Yksin ollessaan Maunolla on käytössään keittiö ja eteinen, olkkariin pääsy on rajattu aidalla ja makuuhuoneen ovi on kiinni. Tällä järjestelyllä evätään Maunon pääsy esimerkiksi johtoihin, joista voi saada ikävän sähköiskun. Toisaalta tilaa rajoittamalla uskomme, ettei Mauno koskaan opi tuhoamaan yksin ollessaan, joten sen pitäisi pystyä olemaan vanhempana koko asunnossa. Mauno ei ole vielä koskaan rikkonut yksin ollessaan mitään. Tai no myönnetään, kerran se oli kalunnut keittiössä tuolin jalkaa, kun emäntäihminen tyhmyyksissään sijoitti nukkumatyynyn pöydän alle...

Ja tähän loppui emäntäihmisen mielikuvitus :D Ehkä esittelen vielä joku kerta Maunon lelut sun muut tavarat kuvien kera. Seuraavalla kerralla lupaan myös kertoa Maunon kanssa sattuneesta nolosta tilanteesta, kun häpeä on jo hieman hellittänyt. Palataan!

Blogietappi ja kuvia!

Blogi on saanut ensimmäisen oikean lukijan :)! Pieni askel ihmiskunnalle, suuri ilo mäyryläiselle ja emäntäihmiselle. Tästä hyvästä pitkästä aikaa pari järkkärikuvaa, jotta mahdolliset uudet lukijat pääsevät heti näkemään Maunon virtaviivaisen olemuksen selvästi ja tarkasti!

Mäyräkoira, nukkuma-asentojen luova mestari.

 Teimme kotona suuren päätöksen ja päätimme palauttaa lattialle nukkamaton, jonka olimme rullanneet makuuhuoneen nurkkaan koiranpennun tullessa taloon. Matto saavutti heti suuren suosion eikä Mauno ole raaskinut purra sitä pilalle - ainakaan vielä.

Talkoolainen. Nämä kuvat ovat jo hieman vanhempia, itseasiassa ne on otettu lokakuun lopulla. Mauno pääsi isäntäihmisen harrastuskerhon talkoisiin

Tarkkaavainen talkoovahti. Mauno avusti hieman liian innokkaasti haravoinnissa ja pääsi lopulta syliin suorittamaan talkoovahdin vaativaa tehtävää. Mäyräkoiralla ei valittamista.

Ensi kerralla kerron Mauniksen oleellisimmat faktat ja kerron kenties myös hieman itsestäni. 

Tervetuloa kaikki uudet lukijat!

Operaatio nojatuoli

Ei ei, vaikka otsikosta voisi päätellä Maunon operoineen jonkin nojatuolin käyttökelvottomaksi, kyse ei nyt ole siitä! Kuten jo aikaisemmin on tuotu ilmi, nakilta on kielletty oleskelu sekä sohvalla että sängyssä. Aikaisemmin Maunolla on ollut olohuoneessa oma koppa, jossa se vaihtelevalla menestyksellä ottaa päiväunia ja myllää pesun jälkeen. Eräänä päivänä syntyi ajatus huvin ja hyödyn yhdistämisestä: Maunolle mahdollisuus nukkua lattiatason yläpuolella, enemmän istumatilaa vieraiden varalle sekä sisustuksellisesti koppaa sopivampi ratkaisu. Eli lyhyesti nojatuoli!

Nojatuolia lähdettiin hankkimaan kierrätyskeskuksesta, sillä sen ensisijainen haltija on hampaiden käytössään vielä hieman arvaamaton. Suursiivouksen yhteydessä kohtalonsa koki tietokoneen äänijohto ja seuraavana päivänä läppärin alustan usb-piuha, muutamia mainitakseni... Joten nojatuolin piti olla hampaita ja yleistä mylläystä kestävä ja sietävä. Kierrätyskeskuksessa erilaisia vaihtoehtoja oli paljon! Kotiin lähtijäksi valikoitui kuitenkin takariviin piilotettu, sopivan pieni, vanha ja hauskakuosinen tuoli. Hintaa tuolille jäi loppuviimein viisi euroa, joten jos se jostain syystä tuhoutuisi, taloudellinen menetys ei olisi kovin huima.

Hieman hankalan kotiinkuljetusoperaation (tuoli mahtui henkilöautoon, mutta rajoitti käytettävissä olevat vaihteet ykköseen, kakkoseen ja neloseen...) jälkeen tuoli löysi paikkansa  olohuoneestamme. Tässä tuoli jouluisella viltillä suojattuna sekä karvainen omistaja.

Mäyräkoiralle mitoitettu.

Nojaamiseen soveltuvat käsinojat.

Toinen viimeaikojen parhaimmistoon kuuluva juttu on maahan satanut lumi! To be continued...