Lumi tule jo takaisin!

Nyt esitän vienon, mutta painavan toiveen: Sataisipa lunta. Mieluiten heti. Mieluiten paljon. Tässä kuvia todisteeksi siitä, mitä viime päivät ovat olleet...

Ihan kuin joku tuijottaisi..?

Tyynystä riitti iloa ja puuhaa... ainakin vartiksi.

Leikitäänkö?

Kaikille mäyräkoiraihmisille tuttu: Kärsivä nakki.

Mauno on semmoinen epeli, että aina hereillä ollessaan sillä täytyy olla jotain tekemistä. Tänään ollaan järsitty putkiluuta, leikitty, harjoiteltu tottelevaisuutta, piiloteltu ja etsitty nakin paloja, lenkkeilty irti metsässä... ja saatu raivohepuleita, sekä Mauno että minä. Kaksi perättäistä aamuvuoroa ilman päiväunia virittävät hermoja siihen malliin, että jatkuva lelun tunkeminen syliin, suuhun ja silmään ei ole enää hauskaa. Tunnustan kyllä omat koulutukselliset virheeni, ja tänään lelukori siirtyikin siivouskomeroon ja lattialle jäivät vain luut. Leluihin palataan tästä lähtien vain leikkihetkinä, koska Mauno ei kuitenkaan itsenäisesti leiki oikeastaan koskaan.

Joten pyydän, sekä minun että koiran hermojen puolesta: Lumi, sada pian!


Huom! Jos jonkun hulivilimäykyn omistaja osaa vinkata hyviä rauhoittumisleikkejä/-puuhia, niin täällä otetaan neuvot ilolla vastaan!

Maunon ensimmäinen joulu.

Maunon ensimmäinen joulu on nyt vietetty ja kaikki sujui hienosti :) Nakki vieraili kaikki kyläpaikat läpi isäntäihmisten kanssa ja käyttäytyi vaihtelevasti, mutta pääosin kuitenkin erittäin nätisti. Vähäinen lahjasaalis esitellään myöhemmin, nyt kuvia viimepäiviltä.

Maunon ensimmäinen joulu siis sisälsi tätä:

Poseeraamista...

... ja ulkoilua.

Leikkimistä.

Herkuttelua.

Ketkuilua. (Pääsy sohvalle kielletty)

Nukkumista.

Ja lisää nukkumista.

Hyvää lomaa kaikille lomalaisille! Nyt tuli taas kiire kylään, nakin kera tietenkin :)

Huolia, murheita, harmeja.

Nyt on pienen koiran ja emäntäihmisen elämässä huolia, murheita ja harmeja. Ei mitään kovin vakavia onneksi, mutta kuitenkin.

Huolia ja murheita aiheuttaa Maunolta löydetty tulehdus. Koiruli on ollut oma pirtsakka itsensä, mutta ilmeisesti kylmässä lumihangessa pomppimisen tai kurakeleissä kahlaamisen seurauksena masun alle on mennyt pöpö, ja pisunäytteessä näkyi tulehdus. Mitään muita oireita ei ole ollut - koira syö, leikkii, riehuu, nukkuu, käy reippaasti lenkillä, nostelee jalkaa normaalisti ja pisukin on ollut normaalin väristä - kunnes toissapäivänä valkoiselle matolle jäi koirulin jäljiltä verta :( Mauno sai antibiootin ja tänään verta ei ole onneksi enää tullut. Kyllä säikäytti, vaikka arvelimme ettei syytä suoreen huoleen olisi, koska koira ei muuten vaikuta ollenkaan kipeältä. Antibiootti menee Maunolle ihan hyvin, kolmannella tai neljännellä kerralla.. Mutta suht suosiolla kuitenkin.

Unilla Kalevi-kirahvi kainalossa.

Eilen laitoin Maunolle iltalenkille nutun päälle, koska kylmyys tuskin ainakaan edistää paranemista. Nakkilainen ei ottanut nuttu päällä askeltakaan. Ensin kannoin sen rappukäytävästä kadunvarteen ja lopulta otin koko nutun pois. Ei auttanut nami eikä maanittelu. Totuttelua vaatii, vaikka kyllä Mauno on pienempänä suostunut nuttu päällä kävelemään. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Ehkä tylsä musta neulos oli Maunosta liina tyylitön?

Harmia taas aiheuttaa mikäpä muu kuin tuo ärsyttävä sää. Poissa ovat ihanat lumiset aamukävelyt ja valoisuus. Tilalla vesisade, luihin ja ytimiin tunkeutuva kylmyys, pimeys ja liukkaus. Voi höh! Kunpa edes aattona olisi lunta.

Leikittäiskö? Ovela nakki tipautti lelun nojatuolista sohvalle.

Sellaista meille. Eläinlääkärissä muuten selvisi, että Mauno painaa tällä hetkellä jo 9,7 kiloa! Ja viikon päästä tulee 7 kk täyteen. Saapa nähdä, minkä kokoinen pötkylä pojasta tulee :) Rakenteeltaan on kuitenkin ainakin vielä enemmän sporttinen kuin pönö.

Todella noloa.

Tässä päivänä eräänä tapahtui jotain todella noloa nakin mallisen koiran kanssa. Nyt häpeä on jo hieman helpottanut. Aluksi emäntäihminen vannoi, ettei enää poistu mäyryläisen kanssa kotoa.

Noh, pohjustukseksi, tässä aivan vieressä on leikkipuisto, jonka vieressä on pieni nurmialue. Olemme jo ihan pienestä asti juoksutelleen Maunoa tässä nurmialueella, koska se on mukavasti suojassa, siitä ei pääse helposti tielle ja lähestyvät ihmiset/koirat (joita äärimmäisen harvoin on) ehtii hyvin huomata. Leikkipuistossa toki on kyltti, joka kieltää koirat, mutta emme tietenkään anna Maunon pissiä tai kakkia lähimaillekaan puistoa.

Erään päivälenkin päätteeksi suuntasin taas Maunon kanssa leikkipuiston viereen mukanani iso pallo. Lapset (vieressä on siis koulu) olivat jo palanneet pulpetteihin eikä ketään näkynyt missään. Laskin Maunon irti ja nakki syöksyikin kiltisti pallon kimppuun. KUNNES... puiston viereistä mäkeä lähti huimaa vauhtia laskemaan lapsi pulkan kyydissä. Mauno ei mitenkään voi vastustaa pulkkia, joten se säntäsi lapsen ja pulkan luo. Tilanteen koko kaameus paljastui, kun huomasin mäen päällä koko joukon lapsia valmiina suihkimaan alas rinnettä. Mitään puresmisvaaraa tai muutakaan ei missään vaiheessa ollut, mutta koirulainenpa ei antanutkaan kiinni! Kaikki ne lapset ja pulkat saivat sen aivan sekaisin onnesta ja se juoksi villisti pitkin ja poikin, emäntä perässä kompastellen. Kaikki nakkimallisen koiran omistajat tietävät, että nakin voi pyydystää vain houkuttelemalla, minkäänlaiset vauhdista kiinniotot tai kimppuun syöksyt eivät näiden liukkauden saukon sukulaisten kanssa tule kyseeseen. Tilannetta ei yhtään helpottanut lasten mukana ollut (opettaja?) joka toisteli mäen harjanteella "Ota se koira kiinni!". Mitähän hän mahdollisesti luuli, että yritin siinä hiki hatussa tehdä??

Demonstraatio villisti pinkovasta nakista. Vauhti on niin huima, että kuvakin meni epätarkaksi.

 Ikuisuudelta tuntuneen taistelun jälkeen sain mäyriksen takaisin hihnaan ja raahasin sen kotiin.Tilanne tuntui siinä hetkessä aivan hirveälle, sillä Mauno ei ole koskaan karannut. Jos se on nähnyt lenkillä ihmisiä tai muita koiria, se on pysähtynyt ja odottanut että kytken sen. Tästä tapauksesta on nyt emäntäihmiselle jäänyt pienoinen kammon poikanen ja nakki on pysytellyt tiiviisti narun jatkeena...

Jos muilla on koiriin liittyviä noloja tilanteita, niin niitä saa ja pitää jakaa vertaistueksi kommenttilaatikkoon tai omaan blogiin. Itsekin googlasin tapauksen jälkeen "nolot tilanteet koiran kanssa". Helpotti :)

16 faktaa.

Lauantain kunniaksi 16 faktaa Maunosta ja (pokkari)kuvia tältä päivältä!

Nimi: Jahkkas Ensio, eli ihan Mauno vaan. Tai Mape. Tai Nakki.

Syntymäaika: 9.6.2011

Rotu: Lyhytkarvainen mäyräkoira

Sukupuoli: Uros.

Väri: Musta ruskein merkein.

Köllikkä on ottanut tuolin omakseen. Lattialla pyörivä objekti ei ole järkyttävä pölypallo vaan siili-pehmo.

Koiraperhe: 2 veljeä ja 5 siskoa. Emä ruskea laikullinen ja isä musta ruskein merkein. Pentueessa kaksi mustalaikullista ja loput mustia ruskein merkein. Isä käyttö- sekä muotovalio Suomessa.

Ihmisperhe: Emäntäihminen 23 vuotta ja isäntäihminen muutaman vuoden vanhempi. Perheeseen kuuluu myös leopardigekko Jasso.

Lumisessa metsässä päivälenkillä.

Ruokinta: Kaksi kertaa päivässä nutro choice puppy mini chicken & rice-nappulaa tai vaihtoehtoisesti iltaruokana naudan rustoluu. Lisäksi sekalainen määrä erilaista pureskeltavaa tarjolla.


Ulkoilu: Ulkoilua 3-4 kertaa päivässä, joka sisältää vaihtelevasti koirapuistoilua, koirakavereiden kanssa leikkimistä tai muuten vain vapaana juoksentelua. Ennen Mauno lenkkeili 80% vapaana, mutta nykyään hieman enemmän hihnassa kun lapsia on liikkeellä kera vastustamattomien pulkkien.

Lumessa kahlaaja.

Harrastukset: Olemme käyneet Maunon kanssa näyttelytreeneissä, mutta tällä hetkellä emme osallistu mihinkään ohjattuun toimintaan. Keväämmällä olisi tarkoitus alkaa vetää verijälkeä ja osallistua mahdollisesti johonkin tottistoimintaan, kunhan pääsemme murrosiän yli. Myös näyttelytouhuja jatketaan ja toivottavasti Mauno pääsisi kehään pääsiäisenä.

Pinkoo pinkoo.

Suosikkiasiat: Leikkiminen ihmisten ja koirien kanssa. Rustoluun tuhoaminen. Namien etsiminen. Lumihangessa saukkoilu.

Inhokkiasiat: IMUROINTI! Yksin jääminen. Yksin oleskelussa ei ole ongelmaa, mutta lähdön hetkellä Mauno tirauttaa itkut.

Isoksi venähtänyt sylihauva.

 Lelut: Kaikkein paras lelu on Kalevi-kirahvi, joka on tällä hetkellä jäähyllä. Suurin osa pehmoleluista on tuhottu, Ikean rottalelukin toimii nykyään namikätkönä kun Mauno poisti lelulta jalan ja puolet sisälmyksistä (emäntäihminen poisti loput). Pehmojen lisäksi Maunolla on kongi, aktivointipallo, Canine Genius Leo... ja epämääräinen kasa muuta leikkimiseen kelpaavaa, kuten villasukka.
 

Lumisieraimet.

Nukkumapaikat: Päivisin lattiatyyny, olkkarin matto tai oma nojatuoli. Öisin Mauno nukkuu sängyn alla tai sängyn päätyyn tippuneeseen päiväpeittoon kaivautuneena.

Kielletyt paikat: Sohva ja sänky. Sohvalle hyppää tasaisin väliajoin, sänkyyn ei ainakaan vielä pääse ponnistamaan.

Suosikkiherkku on härkäpuikko... Emäntäihminen huvittui suuresti kun hoksasi mikä se oikeastaan on :D

Yksinolo: Yksin ollessaan Maunolla on käytössään keittiö ja eteinen, olkkariin pääsy on rajattu aidalla ja makuuhuoneen ovi on kiinni. Tällä järjestelyllä evätään Maunon pääsy esimerkiksi johtoihin, joista voi saada ikävän sähköiskun. Toisaalta tilaa rajoittamalla uskomme, ettei Mauno koskaan opi tuhoamaan yksin ollessaan, joten sen pitäisi pystyä olemaan vanhempana koko asunnossa. Mauno ei ole vielä koskaan rikkonut yksin ollessaan mitään. Tai no myönnetään, kerran se oli kalunnut keittiössä tuolin jalkaa, kun emäntäihminen tyhmyyksissään sijoitti nukkumatyynyn pöydän alle...

Ja tähän loppui emäntäihmisen mielikuvitus :D Ehkä esittelen vielä joku kerta Maunon lelut sun muut tavarat kuvien kera. Seuraavalla kerralla lupaan myös kertoa Maunon kanssa sattuneesta nolosta tilanteesta, kun häpeä on jo hieman hellittänyt. Palataan!

Blogietappi ja kuvia!

Blogi on saanut ensimmäisen oikean lukijan :)! Pieni askel ihmiskunnalle, suuri ilo mäyryläiselle ja emäntäihmiselle. Tästä hyvästä pitkästä aikaa pari järkkärikuvaa, jotta mahdolliset uudet lukijat pääsevät heti näkemään Maunon virtaviivaisen olemuksen selvästi ja tarkasti!

Mäyräkoira, nukkuma-asentojen luova mestari.

 Teimme kotona suuren päätöksen ja päätimme palauttaa lattialle nukkamaton, jonka olimme rullanneet makuuhuoneen nurkkaan koiranpennun tullessa taloon. Matto saavutti heti suuren suosion eikä Mauno ole raaskinut purra sitä pilalle - ainakaan vielä.

Talkoolainen. Nämä kuvat ovat jo hieman vanhempia, itseasiassa ne on otettu lokakuun lopulla. Mauno pääsi isäntäihmisen harrastuskerhon talkoisiin

Tarkkaavainen talkoovahti. Mauno avusti hieman liian innokkaasti haravoinnissa ja pääsi lopulta syliin suorittamaan talkoovahdin vaativaa tehtävää. Mäyräkoiralla ei valittamista.

Ensi kerralla kerron Mauniksen oleellisimmat faktat ja kerron kenties myös hieman itsestäni. 

Tervetuloa kaikki uudet lukijat!

Operaatio nojatuoli

Ei ei, vaikka otsikosta voisi päätellä Maunon operoineen jonkin nojatuolin käyttökelvottomaksi, kyse ei nyt ole siitä! Kuten jo aikaisemmin on tuotu ilmi, nakilta on kielletty oleskelu sekä sohvalla että sängyssä. Aikaisemmin Maunolla on ollut olohuoneessa oma koppa, jossa se vaihtelevalla menestyksellä ottaa päiväunia ja myllää pesun jälkeen. Eräänä päivänä syntyi ajatus huvin ja hyödyn yhdistämisestä: Maunolle mahdollisuus nukkua lattiatason yläpuolella, enemmän istumatilaa vieraiden varalle sekä sisustuksellisesti koppaa sopivampi ratkaisu. Eli lyhyesti nojatuoli!

Nojatuolia lähdettiin hankkimaan kierrätyskeskuksesta, sillä sen ensisijainen haltija on hampaiden käytössään vielä hieman arvaamaton. Suursiivouksen yhteydessä kohtalonsa koki tietokoneen äänijohto ja seuraavana päivänä läppärin alustan usb-piuha, muutamia mainitakseni... Joten nojatuolin piti olla hampaita ja yleistä mylläystä kestävä ja sietävä. Kierrätyskeskuksessa erilaisia vaihtoehtoja oli paljon! Kotiin lähtijäksi valikoitui kuitenkin takariviin piilotettu, sopivan pieni, vanha ja hauskakuosinen tuoli. Hintaa tuolille jäi loppuviimein viisi euroa, joten jos se jostain syystä tuhoutuisi, taloudellinen menetys ei olisi kovin huima.

Hieman hankalan kotiinkuljetusoperaation (tuoli mahtui henkilöautoon, mutta rajoitti käytettävissä olevat vaihteet ykköseen, kakkoseen ja neloseen...) jälkeen tuoli löysi paikkansa  olohuoneestamme. Tässä tuoli jouluisella viltillä suojattuna sekä karvainen omistaja.

Mäyräkoiralle mitoitettu.

Nojaamiseen soveltuvat käsinojat.

Toinen viimeaikojen parhaimmistoon kuuluva juttu on maahan satanut lumi! To be continued...

Teini-ikäinen Nakki Nakkersson

Ei tule mitään. Maa on musta, koira on musta, onneksi mieli ei sentään ole musta. Tänään olisi paistanut jopa aurinko! Emäntäihminen raahasi järkkärin rantaan vain huomatakseen, että akku on tyhjä, loppu ja täysin finito. Liitän postauksen loppuun videon kaivurimäyriksestä, että olisi edes jotain visuaalistakin antia tarjolla. Video on marraskuun alusta. Nyt hiekka oli jo jäässä ja kovaa. Mäyryläinen meinasi liukastua.

Seuraavaksi varsinaiseen aiheesee, teini-ikäiseen mäyräkoiraan. Ikää Nakkerssonille tuli siis viime viikolla 6 kuukautta ja teini-ikä alkaa kolkutella ovelle. Mistä tiedän? No...

...mäyräkoira egoilee. Lähietäisyydeltä kaikki koirat ovat kivoja, mutta pitkän matkan päästä edelleen hieman arveluttavia. Varsinkin, jos ne haukkuvat. Tähän asti vastaantulijat on kohdattu häntä visusti takajalkojen välissä ja nyrpeästi mulkoillen. Mutta nykyään mäyräkoira varmistaa, ettei koirakaveri voi päästä lähietäisyydelle ja tuhahtaa! Haukahdus se ei oikeastaan ole, vaan ennemminkin tuhahdus. Yksi ainoa paheksuva tuhahdus.
Toinen versio egoilusta on läsnä vain pikkuisen Onni-kaverin kanssa leikkiessä. Ensin leikki sujuu ihan hyvin. Sitten Onni tulee epävarmaksi, kun iso nakinmallinen kaveri käyttää massaylivoimaa ja menee oman emäntäihmisensä jalkoihin piiloon. Ja se jos mikä saa Maunon egon kasvamaan ennennäkemättömästi! Mauno suuntaa kauemmas, kääntää katseensa kohti Onni-reppanaa, painautuu matalaan vaanimisasentoon - ja hyökkää! Pikku Onni huitoo etutassuillaan ja Mauno säälimättömästi kumoaa koko pienen kaverin. Ja kun Onni on päässyt takaisin pystyyn ja asemiin jalkojen suojaan, Mauno on jo uudessa vaanimispaikassa odottamassa hyökkäyshetkeä. Tätä jatkuisi varmaan loputtomasti. Onneksi viime leikkikerralla pihalle tuli leikkikaveriksi kaksi aikuista bichonia, joista uros laittoi Maunon takaisin ruotuun. Ehkä leikit Onnin kanssa sujuvat paremmin sitten, kun Onnikin on kasvanut isoksi :)

...mäyräkoira on tottelematon. Tietyssä mielentilassa EI menee helposti perille, ilman äänen korottamista tai muutakaan kiellon vahvistusta. Mäyräkoira suuntaa tarmonsa kiellon jälkeen uusiin kohteisiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu läheskään aina. Välillä teini-ikäinen katsoo päin ja toistaa kielletyn asian uudelleen ja uudelleen, kunnes koko asian tekeminen evätään tavalla tai toisella. Sitten mäyräkoira loukkaantuu ja menee mököttämään. Huokaillen, tietysti.

...mäyräkoira kaipaa hellyyttä. Viimeeksi äsken mäyräkoira seikkaili lattialla ja näytti siltä, ettei tiedä miten päin olisi. Taisi pari surkeaa vinkaisuakin päästä jostain masun pohjalta. Tilanne helpottui, kun emäntäihminen ymmärsi ottaa mäyräkoiran syliin. Vaikka se onkin jo iso poika, ei se ole koskaan liian suuri tullakseen syliin pötköttelemään. Parasta oli sunnuntaiset päiväunet isäntäihmisen kainalossa, kun yövieraan jäljiltä lattialla oli patja, jolle isäntäihminen köllähti nukkumaan. Aivan kylkeen kiinni, pää käsivarren päälle ja silmät kiinni. Paras tapa viettää sunnuntaita, mäyräkoiran mielestä.

...mäyräkoira nirsoilee. Koskaan ennen ei kuppiin ole jäänyt mitään. Itse asiassa syömisen jälkeen mäyräkoira on pariin otteeseen käynyt tarkistamassa, josko kuppiin olisi joko unohtunut jotain tai ilmestynyt uutta murkinaa. Viimeaikoina kuppi on saattanut jäädä puolilleen. Teini-ikäinen mäyräkoira pitää huolta linjoistaan.

Vielä yksi teini-ikään liittymätön asia täytyy mainita. Emäntäihmisen suuresta huolesta huolimatta mäyräkoira pärjää kuin pärjääkin yksin kotona yli seitsemän tuntia. Onneksi tällasiai päiviä ei ole kuin kerran viikossa jos sitäkään, ainakaan toistaiseksi. Eilen mäyräkoira jäi puuhastelemaan rustoluun pariin ja löytyi seitsemän ja puoli tuntia myöhemmin kopastaan pötköttelemästä. Itse asiassa joka kerta kotiin saapuessa vastassa on sama näky: Mäyräkoira nostaa unisena, mutta tarkkaavaisena päätään kopasta ja toinen korva on kääntynyt nurin päin. Aina.

Loppuun vielä alussa luvattu video. Ehkä niitä puolivuotiskuviakin saadaan vielä.

Väliaikatiedote

Kakkiranttalin radiohiljaisuus johtuu ikävistä säistä ja valokuvausmahdottomuudesta. Palaillaan asiaan kunhan sää sallii ja emäntäihminen löytää kadonneet patterinsa. Huomenna Nakki Nakkerson täyttää 6 kk eli huimat puoli vuotta! Sen kunniaksi yritän päivitellä jotain mukavaa, ehkä jopa videon :)

Toivotaan lumihiutaleita ja pimeyden väistymistä!

Leikki on koiralasten työtä

Tänään Mauno pääsi tekemään yhtä lempipuuhistaan, eli leikkimään koirakaverin kanssa! Tänään koirakaveri oli ystäväni bichon frise Onni, joka alkaa pikkuhiljaa olla sen kokoinen että leikit onnistuvat :) Tässä muutama kuva leikeistä, vaikka eihän näistä saa oikein mitään selvää! Tunnelma kuitenkin välittynee.

"Banzaaaiiiii!"

Kuristusote lelukoiran tapaan!

Maunon häntä typistyi kesken leikin??

Aivan mahtavaa että melkein naapurissa asuu niin kiva leikkikaveri :) Toivottavasti pojat tulevat toimeen vielä murrosiän jälkeenkin!

Babylove

Emäntäihmisen läppäri sanoi sopimuksen irti, ja syyttävä sormi osoittaa pieniä hampaanjälkiä virtajohdossa... Asia täytynee selvittää tietokonekaupassa ennen loppullisen tuomion julistamista. Joka tapauksessa, oman läppärin jouduttua paitsioon omi emäntäihminen perheen toisen läppärin, ja voi mitä vauvakuvia sen uumenista löytyikään! Koska kuvat ovat kivoja, tässä hieman fiilistelyä nyt jo niin isoksi kasvaneen Mauno-nakkeron pentupäiviltä :)

Niin suloinen ja niin rakas <3

Tyvestä puuhun noustaan

Otsikon ikivanha sanonta sopii toivottavasti kuvaamaan Maunon näyttelyuraa! Kävimme lauantaina kokeilemassa mätsäreitä näyttelytreenien ja näyttelyitä harrastavan kaverin innoittamana. Kehän ulkopuolella Mauno käyttäytyi hienosti, ei turhia hötkyillyt vaan ihmetteli rauhassa outoa paikkaa ja kaikennäköisiä koiria. Aivan uudennäköinen kaveri oli taaksemme jossain vaiheessa ilmestynyt rottweileri, jolle Mauno päätti muutaman kerran haukahtaa :D Pikkukoira ei siis hauku edes leikkiessään, sai emäntäihminen olla vähän ihmeissään... ilmeisesti Maunoa hämäsi kaverin samanlainen väritys :)

Mutta kuten sanottu, kehän ulkopuolella käytös oli oikein siistiä ja seisomiset ja kävelykuviot sujuivat hyvin. Vaikuttiko kehässä sitten emäntäihmisen huonot hermot vai jännät hajut, mutta plörinäksi meni. Mauno stoppaili kävellessä, haisteli maata, ei suostunut ollenkaan seisomaan pöydällä vaan istui... Hampaat sentään antoi katsoa! Tosin juuri vaihtuvissa tuplakulmureissa ei kauheasti ole katseltavaa. Vastassamme oli huomattavasti vanhempi iso valkoinen, maremma tai joku vastaava. Se vei sitten täysin ansaitusti punaisen ja Mauno sai hihnaansa sinisen nauhan, jota siivitti tuomarin kommentti "Hän ei tänään oikein malta". No ei malttanut ei...

Sinisten kehästä meinattiin sitten vielä myöhästyä, kun herpaannuin liiaksi enkä seurannut tilannetta kunnolla. Äkkiä kipitettiin sitten omalle paikalle pienten koirien jatkoksi. Liikkuminen sujui jo hieman paremmin, tosin edellämme oleva koira teki stopin kesken matkan ja jouduimme ohittamaan sen. Mauno seisoi hetken ihan nätisti, mutta tuomarin ollessa kohdalla tietenkin istui ja meidät käteltiin ulos kehästä. Eli mitään hyvää ei kehästä jäänyt käteen :D Jäimme vielä seuraamaan kaveriani ja hänen koiraansa isojen kehän reunalle, Aada oli hienosti punaisten kakkonen!

Ilmeisesti Mauno oli rauhallisesta käytöksestään huolimatta stressannut kovasti näyttelyleikistä, koska parkkipaikalla juuri ennen autoon menoa tuli oksu ja sen mukana aamuruoka ja kaikki päivän aikana saadut herkut :( Iltapalaksi Mauno saikin sitten riisiä kermaviilillä ja ison kasan hellyyttä, emäntäihmiselle se on kuitenkin aina Best In Show :) Taidamme jatkaa näyttelytreenejä tutussa koiraporukassa ja palata "kehiin" vasta sitten, kun Mauno on vähän kasvanut ja reipastunut. Ja toivottavasti näyttelyhihnan toiseen päähän saadaan myös joku muu kuin hermoheikko koiramamma :)

Omissa treeneissä seisonta sujuu häntä heiluen.

Vielä lyhyesti perjantaista, jolloin teimme visiitin koirapuistoon. Se oli jo toinen koirapuistoreissu tällä viikolla! Maunon kaveriksi pienten puolelle tuli isäntäihmisen kaverin terrieri ja pojat saivatkin oikein railakkaat painileikit aikaseksi! Mitään murinoita tai muita käninöitä ei esiintynyt. Kun koirakaveri on tuttu voi koirapuistossakin leikkiä turvallisesti ja varsinkin pimeällä se on hyvä leikkipaikka, koska musta pieni sähikäinen ei pääse vahingossakaan häviämään :) Ehkä käväisemme taas ensi viikolla, jos siltä reissulta jäisi vaikka kuviakin blogiin jaettavaksi. Hännän heilutuksia!

Pieni sylkkygalleria

Silloin kun Kakkiranttali ei ole ranttalituulella se viihtyisi mieluiten sylissä. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä pieni syligalleria. Pahoitteluni kököistä rajauksista, sensuuri iski joihinkin kuviin.

Mauno avustamassa tietokonetöissä.

Mauno avustamassa pleikkarin pelaamisessa.

Mauno vastaanottamassa masurapsutuksia.

Mauno piiloutumassa syliin.

Ja loppuun vauvakuva: Sylissä ekana päivänä uudessa kodissa.

Koska Mauno ei saa tulla sänkyyn eikä sohvalle, on syli erityisen tärkeä. Kuten kuvista voi nähdä :)

Harmia hampaista

Lattiatyynyn päällä makaa surullinen ja tuskastunut koirulainen. Maitohampaat irtoavat. Tänään hampaita on irronnut ainakin kaksi ja eilen löysimme lisäksi yhden. Puhumattakaan hampaista, jotka ovat irronneet kaikessa hiljaisuudessa ja menneet hukkaan. Leluissa on verta ja pieni mäyryläinen on levoton, suuhun selvästi sattuu/kutittaa/tuntuu epämiellyttävältä. Olemme yrittäneet helpottaa mäyriksen oloa tarjoamalla sille mm. jäisiä lohkoperunoita. Vinkkejä helpotuskeinoista vastaanotetaan. Nyt vaan toivotaan että kaikki hampaat irtoavat suosiolla!

Irronneita maitohampaita.

Säät ovat edelleen suosineet lenkkeilijöitä eli ei ole satanut mitään. Tänään törmäsimme chihupoikaan ja vanhaan labbikseen ja rohkaistuin kysymään, josko Mauno voisi leikkiä chihun kanssa. Sehän sopi ja ihan lyhyen ujostelun jälkeen pikkukoirat leikkivät hieman. Mauno tuntui kylläkin olevan kiinnostuneempi labbiksesta, joka ei kuitenkaan ollut oikein sopiva leikkikaveri kokonsa ja ikänsä puolesta... Hyvin kuitenkin sieti pikkukoiran huitomista eikä Maunokaan yhtään vierastanut isoa koiraa, vaikkei sellaisten kanssa juuri ole leikkinytkään. Oikein kiva kohtaaminen ja mukava koiraihminen :)

Lenkin edetessä törmäsimme myös aivan irrallaan ja yksinään tien laidassa haukkuvaan koiraan. Nappasin Maunon varmuuden vuoksi syliin, sillä en ollut kiinnostunut selvittämään oliko ilmeisesti novascotiannoutaja kiltti vai ei. Irtolainen tyytyi onneksi vain haukkumaan eikä ollut kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta Maunon kanssa. Luullakseni koira oli kotoisin jonkin lähitalon pihalta, jollei niin toivottavasti se löysi takaisin kotiin. Ei siinä tilanteessa tullut mieleen ottaa koiraa kiinni, eikä missään näkynyt etsijöitäkään...

Loppuun vielä muutama kuva perjantaiselta lenkiltä. Isäntäihminen oli mukana, joten saatiin taas seisontakuvia! Hurjasti on pieni nakki kasvanut, näyttää jo ihan isolta pojalta. Ehkä se mielikin seuraa vielä perässä :D

Emäntäihminen voisi opetella ottamaan käden pois kuvasta...

Kaunis naamakin näkyviin :)

Jäämme seuraamaan hammastilannetta!

Lenkillä satumetsässä

Emäntäihminen pitää luovaa taukoa opinnäytetyöstä päivittäen blogia!

Olemme löytäneet Maunon kanssa uuden lenkkireitin, joka sopii täydellisesti rauhalliseen aamulenkkiin. Ainoa huono puoli lenkissä on alku: Se kun täytyy kulkea hihnassa, teiden yli jne. Hihnassa kävely sujuu muuten jo aivan loistavasti, mutta kylmänkostea ilma ei houkuttele pientä mäyräkoiraa yhtään mihinkään. Vapaana juostessa ei tule kylmä, mutta hihnan perässä jarrutellessa tulee...

Täällä on kylmä, en oo tulossa.

Nonniin mamma, nyt käännytään kotiin.

Noh, sylissä onneksi pääsee etenemään kunnes koiran voi laskea irti. Kummasti tulee tassuihin liikettä ja palelu unohtuu :) Matkan varrella on muun muassa jännittäviä siltoja, joiden alta menee vettä!

Mauno kurkkaa, josko sillan alta menisi vaikka kaloja.

Joka kerta yhtä jännittävää.

Kuuluiko tuolta haukkua?

Ensin tarkistetaan toinen puoli, tuolta se vesi tulee..

..ja tuonne se menee. Kumma juttu, niin kumma.

Reippaasti eteenpäin, välillä jäädään kuulostelemaan tuleeko mamma perässä.

Metsässä on aamuisin ihanan rauhallista, vain muutama mummeli kävelee silloin tällöin vastaan. Lenkkeilijöille on varattu ihan kunnon pururata, joten mäyräkoira ja mäyräkoiran emäntäihminen saavat pitää metsäpolut itsellään.

Noinkohan tästä seisonnasta heruisi herkku?

Mauno kuuli sauvakävelijämummelit jo kaukaa.

Maunon mielestä lenkin paras osa lienee ranta! Näin syksyisin uimarit pysyvät poissa ja on pienten koirien vuoro nauttia hiekasta ja vesirajasta. Nyt jo parina päivänä peräkkäin rantaan on ilmestynyt tyhjästä sorsaparvi, joka lähestyy meitä uhkaavasti kun kävelemme rantaa pitkin... Luulevatkohan ne Maunoa geenimanipuloiduksi madoksi?

Rannassa on parhaat hajut!

Kun klikkaat kuvan suuremmaksi, näet joogaavan mäyräkoiran :)

Emäntäihmisen täytyy välillä muistuttaa, että höyheniä ja sulkia ei saa syödä.

Tappajasorsat lähestyvät sumun keskeltä.

Kotiin kävellään taas asvaltoituja teitä pitkin, mutta tällä kertaa mäyräkoiran askel on kepeä ja suuntautuu eteenpäin. Emäntäihminen on tyytyväinen, että mäyrislapsi malttaa jo ravata. Eilisissä näyttelytreeneissä ravi oli taas hieman kadoksissa, kun Maunolla oli NIIN kivaa ja herkut olivat NIIN hyviä. Askel suuntautui lähinnä ylöspäin :) Mikseivät tuomarit voi tulla lenkille arvostelemaan?

Viimeinen etappi ennen kotia on hiekkapohjainen jalkapallokenttä. Kuvassa working dog Nuusku-Mauno.

Jokin erityisen hyvä haju kentällä oli. Hajun lähdekin selvisi, kun Mauno intensiivisen nuuskutuksen päätteeksi löysi kasan pupun papanoita :)

Kotona taas! Mauno odottelee tassujen kuivausta ja lupaa päästä leikkimään.

Reippaan aamulenkin jälkeen emäntäihminen saa tehdä töitään, kun Maunolainen nukkuu tyytyväisenä työpöydän alla tyynyllään. Omasta mielestäni parasta liikuntaa koiralle on metsässä vapaana kulkeminen, jos koirakavereiden kanssa leikkimistä ei lasketa. Koira saa valita itse oman vauhtinsa, maasto on vaihtelevaa ja erilaiset hajut antavat töitä nenälle ja aivoille. Ja emäntäihmisen hermot lepäävät ihanassa rauhallisessa metsässä :)